Käännä paha olo voitoksesi

© Marika Borg

Elämä on sekoitus ruusunnuppuja ja rapaa. Vaikka tiedät, että kannattaa olla myönteinen, ei se aina onnistu. Opi siis tunnistamaan kielteisyyden arvokas opetus itsellesi!

Apeat ajatukset painavat enemmän kuin iloiset ajatukset. Ne vajoavat sisäämme kuin raskaat kivet. Ne tekevät pesän sydämeen ja asettuvat tiiliskivinä hartioille. Tai sitten ne lentelevät ympäriinsä loukaten ja haavoittaen. Voiko painovoimalle tehdä mitään? Täytyykö meidän kantaa raskasta masennusta, raahata vihan kivisäkkiä ja vetää pettymyksen painavaa kaapua mukanamme päivästä toiseen, vuosia, vuosikymmeniä?

Voit olla varma, että painovoima toimii itsestään. Tunnumme olevan synnynnäisesti lahjakkaita viljelemään kielteisiä tunteita ja ajatuksia. Ne täyttävät mielen ja kielen vaivattomasti ja vauhdilla. Ellet toimi aktiivisesti ja täytä mieltäsi mahdollisimman usein myönteisillä ajatuksilla, sen pintaan laskeutuu lyijynraskas kerros pahaa oloa. Myönteisyyttä on harjoiteltava kuin olympialisiin. Sinnikkäästi ja pitkäjänteisesti. Sanotaan, että enkelit osaavat lentää koska he suhtautuvat itseensä kevyesti. Kuinka moni meistä osaa suhtautua itseensä ja elämäänsä kevyesti? Kuinka moni meistä edes ymmärtää, että olomme ja mielialamme on omissa käsissämme? Iloiset, lämpöiset ajatukset ovat keveitä kuin poutapilvet. Ne ovat kuin enkelin siipiä, jotka lennättävät meidät yli vaikeiden tapahtumien. Mutta ne pitää houkutella esiin. Itsestään se ei tapahdu.

Anna auringon paistaa

Myönteinen ajattelu on mahtava voimavara, jonka oikein oivaltaminen saa elämän sädehtimään ennenkokemattomalla tavalla. Se on kuin olisi elänyt hämärässä huoneessa ikuisuuden ja sitten oivaltaakin, että verhot ovat peittäneet ulkona paistaneen auringon.

Mutta miksi se on niin vaikeaa? Miksi niin moni myönteisyyden voiman tajunnut ihminen kuitenkin kamppailee oman kielteisyytensä kanssa? Huono omatunto ja heikko itsetunto saavat runsaasti lisää käyttövoimaa, kun ei jaksa aina hymyillä ja suhtautua kaikkiin ihmisiin ja tapahtumiin herttaisesti.

Kun ryhtyy tietoisesti kehittämään myönteisyyttä elämässään, menee helposti lankaan. Ihminen alkaa luulla, että ainoaa oikeaa myönteisyyttä on tuntea autuasta hyvää oloa koko ajan, eikä salli itselleen (eikä muille!) muita kuin silkinsuloisia ajatuksia.

Eihän siitä mitään tule. Emme me ole kokopäiväisiä enkeleitä. Todelliseen myönteisyyteen kuuluu olennaisena ja täysin välttämättömänä osana myös kyky hyväksyä ja käsitellä omat kielteiset tunteensa.

Kielteisyys ei ole samaa kuin pahuus. Useimmiten se on vain huono tapa. Tottumus. Olemme harjoitelleet sitä kauan ja ympäristökin antaa tehokkaita oppitunteja päivittäin.

Ovatko tunteesi tasapainossa?

Mitä luulet saavasi tulokseksi, jos kirjaat kaikki päivän pääajatuksesi ja illalla lasket, tuliko enemmän miinuksia vai plussia? Tiesitkö, että hyvänäkin päivänä useimpien ihmisten vaaka kallistuu miinuksen puolelle.

Se on vaarallista. Meillä ei ole varaa ajatella voittopuolisesti kielteisesti. Se tekee elämästä pahan makuisen. Ja sairastuttaa. Mutta olennaista ei ole se, että pystyy karsimaan ajatuksistaan kaiken kielteisen. Se on liian kova vaatimus. Tärkeintä on, että myönteisiä ajatuksia on ainakin vähän yli puolet kokonaismäärästä.

Mitä on varjojen takana?

Kielteisillä tunteilla on kaksi puolta. Huonoimmillaan ne ovat todella tuhoavia. Ne syövyttävät ihmisen sisältä ja sairastuttavat ihmiset ympärillä. Huolten, kiukun ja kaunan täyttämät ihmiset ovat paljon alttiimpia kaikenkarvaisille taudeille. Suupielet alaspäin kulkevat kanssaihmiset lisäävät ympärillä olevien paineita. Painekattilat ja kielteiset tunteet muistuttavat paljon toisiaan. Ne ovat todella hyödyllisiä, kunhan niitä osaa käyttää oikein. Väärin käytettyinä ja huoltamattomina ne voivat räjähtää silmille ja sotkea ympäristön pahan kerran. Ellei kielteisiä tunteita opi käsittelemään ja huoltamaan, ne kasvattavat vääjäämättömästi painetta sisällämme huonoin seurauksin.

Parhaimmillaan ikävät, jopa voimallisen kauheat tunteet voivat olla hyvin rakentavia. Kaikki riippuu meidän omista valinnoistamme. Kielteiset tunteet kertovat meille, että emme ole kuunnelleet sisimpäämme ajoissa. Ne ovat kuin kompassi, joka johtaa takaisin oikealle tielle.

Haluammeko oppia niistä vai annammeko niiden myrkyttää elämämme? Esimerkiksi vuosia raadellut katkeruus voi muuttua anteeksiannon myötä sanomattoman syväksi vapaudentunteeksi.

Vastuun ottaminen omista tunnetiloistaan on iso askel ihmisen henkisessä kehityksessä. Se voi olla merkityksellinen oivallus, joka tervehdyttää. Näin kävi eräälle reumapotilaalle, Saimille. Kivut hävisivät, kun hän ymmärsi sulattaa sisälleen kivettyneet kaunakasaumat. Saimin isän alkoholismi oli ollut syntipukkina 60 vuotta! Yhtäkkiä se ei enää tuntunutkaan kovin antoisalta. Kuka haluaa olla ikuisesti kaltoin kohdeltu lapsi, ajatteli Saimi. Isäkin oli ollut taivaassa jo vuosikymmeniä.

Saimi käytti lääkkeenään ennen kaikkea rakkautta. Hän löysi sisältään pikku-Saimin ja piti häntä hyvänään. Rakasti ja hyväksyi.

Kuuntele hälytysmerkkejä!

Kun painekattilan pihinää ei ota huomioon, se alkaa suhista ja sitten sähistä. Jos et ota huomioon omia tunteitasi kun ne kuiskaavat sinulle, voit olla varma, että ne alkavat korottaa ääntään. Epämukava olo muuttuu kärttyisyydeksi, ärtymys vihaksi, mielipaha masennukseksi. Jatkuva paha olo sairaudeksi.

Kielteiset tunteet ovat elintärkeitä hälytysmerkkejä. Viestejä meiltä itseltämme. Niiden tarkoituksena on auttaa meitä. Herättää. Varoittaa.

Valitettavasti vain harva meistä osaa kuunnella. Tai edes haluaa. Päänsärkyyn otetaan särkylääkettä ja pahaan oloon paukut. Kiukku puretaan koiraan tai lapsiin ja pettymys poliitikkoihin. Loukkaantumisen tunnetta vaalitaan vuosikausia, vaikka se vääntää kasvot tuimiksi ja vie kyvyn luottaa lähimmäiseen. Masennuksestakin voi tulla tapa elää. Kun on valmiiksi mieli maassa, ei tule pettymyksiä moni perustelee. Kun valmistautuu pahimpaan, ei pettymyksiä todellakaan tule. Ei myöskään ilon hetkiä, eikä enkelin siipien suhinaa. Pettymyksen pelko purkautuu kyynisyytenä ja epäluulona. Josko sitä hyviä ihmisiä on olemassakaan. Ystävällisyyskin on epämukavaa, kun ei tiedä mitä sen takana on. Äärimmäiset kielteiset tunteet kuten viha, katkeruus ja syvä pelko ovat kaikki olleet aikanaan pieniä, viattomia tunteenalkuja. Jos olisimme kuunnelleet niiden viestiä silloin kun ne olivat hentoja huutomerkkejä, niiden kasvun olisi voinut ehkäistä.

Tunteiden kuluttava vuoristorata

Myönteiseen viisaaseen elämänasenteeseen kuuluu tunteiden koko kirjon hyväksyminen. Tunteet ovat olennainen osa ihmisen elämän moniulotteisuutta.

Mutta hyväksyminen ei tarkoita sitä, että tarvitsisi elää äärimmäisten tunteiden vuoristoradassa. Korkeaa elämänlaatua ei ole se, että heilahtelee hurmion ja helvetin välillä. Se on tavattoman kuluttava tapa elää ja kasvaa ihmisenä. Jokapäiväiset draamat kuuluvat parhaiten teatterin lavalle. Jos niitä näytellään jatkuvalla syötöllä niin kotona kuin työelämässä, on hyvä pysähtyä.

Et kai kuulu niihin ihmisiin, jotka luulevat, että vain draaman keskellä on elämää? Toivottavasti et saa eloa itseesi vain, kun kuulet hurjista elämänkohtaloista tai omassa elämässäsi menee kuin Linnanmäen kauhulaitteessa. Tasaisuus ei tarkoita tylsyyttä. Arvokasta ja hyvin antoisaa sielunmaisemaa löytyy meidän jokaisen sisältä. Tyynistä syvyyksistä.

Älä ole hormonien heiteltävänä

Valitettavan monet naiset elävät hormoniensa armoilla. Kuukauden eri päivinä aurinko joko paistaa tai on hirmumyrsky, riippuen siitä ollaanko lähellä vai kaukana kuukautisten alusta.

Myös vaihdevuodet tuottavat sisäistä tunneryöppyä, mikä voi olla tarpeettoman kuluttavaa. Kannattaakin tutustua luonnonmukaisiin keinoihin hoitaa hormonitasapainoaan.

Kun kuiskaus ei riitä

Olisi mukavaa, jos me ihmiset oppisimme kolhuitta ja naarmuitta. Olisi hienoa, jos tämä meidän elämän koulutiemme olisi siloista kuin vauvan poski. Mutta se lienee turha toive.

Me näytämme oppivan ja kasvavan ihmisinä nopeimmin vastoinkäymisten ja kolhujen kautta. Tuntuu jopa siltä, että laiskistumme, kun meidän rajojamme ei koetella eikä sietokykyämme venytetä.

Jotkut ovat kuitenkin, erikoistuneet päänsä hakkaamiseen kiviseinään yhä uudelleen. He eivät tahdo oppia vaikeuksistaan. He sanovat, että elämä on kovaa ja kohtelee heitä kaltoin.

Mutta eihän kiviseinä tee mitään muuta kuin seisoo paikallaan. Ehkäpä se kuitenkin vähän ihmettelee, kun me yhä uudelleen rynnimme sitä kohti ja pamautamme ohimomme kipeästi sen sileään pintaan.

Ilon tie on valinta

Ihminen voi kehittyä myös ilon kautta, ei vain tuskallisten opetusten pakottamana. Se ei tarkoita sitä, etteikö eteen voisi tulla hyvinkin kipeitä kokemuksia. Ero on siinä, että ilon tien valinnut ihminen oppii vaikeista kokemuksistaan mahdollisimman pian. Hän näkee myönteisiä haasteita ja kasvun paikkoja siellä, missä toinen näkee vain epäoikeudenmukaista kärsimystä.

Ilon tien valinnut ihminen on oppinut tiukan paikan tullen kysymään itseltään viisaita kysymyksiä. Hän on kuin eräs Eeva, jonka aviomies jätti, kun häneltä todettiin rintasyöpä. Ensiksi Eevan halvaannutti viiltävä hylätyn kipu. Sitten tuli ihmeellinen voima. Eeva hiljentyi, nöyrtyi ja kysyi:

Mitä hyvää voin oppia tästä vaikeasta tilanteesta? Kuinka voin kääntää kokemukseni voitokseni? Miten pääsen tästä eteenpäin mahdollisimman hyvin?

Mitä tapahtui, kun Eeva kysyi näin? Hän alkoi saada arvokkaita vastauksia. Ne kumpusivat hänen sisältään kuin kirkkaasta lähteestä. Hän kuunteli tarkkaan ja kirjoitti kaiken muistiin.

Eeva otti esille kauan piilossa olleen rohkeutensa. Hän meni kirjoittajakurssille ja punttisalille. Hän paastosi rintansa oireettomiksi. Hän levitti siipensä ja alkoi elää. Karaistuneena, kirkastuneena.

* Ilman noita kysymyksiäni olisin vielä tuskan sylissä. Ruokkisin katkeruuttani, kasvattaisin rintakyhmyäni, sanoo juuri 50 vuotta täyttänyt Eeva.

Sinäkin pystyt tähän!

Onko Eeva poikkeuksellinen ihminen? On ja ei. On todella harvinaista ja epätavallista, että ihminen kipeän kriisin kestäessä näkee sen arvon. Yleensä siihen tarvitaan etäisyyttä ja aikaa. "Vuodet näkevät enemmän kuin päivät", on joku sanonut viisaasti.

Jos kuitenkin haluat kärsiä vähemmän ja oppia ilon tiellä, opettele reagoimaan vaikeisiin tilanteisiin epätavallisella tavalla. Kysy itseltäsi maailman viisaimpia kysymyksiä.

Ethän ala syytellä muita, kun sinuun sattuu. Syyllisten metsästäminen on ajan hukkaa ja voimien haaskausta. Se vain hidastaa kykyäsi oppia jotain arvokasta. Suurinkin syyllinen on voinut tehdä sinulle uskomattoman hyödyllisen palveluksen. Sitä paitsi ristiinnaulitsijan rooli ei tuo iloa.

Tätä tietä kohti mielenrauhaa

Kun huono olo hiipii sisääsi, opi tunnistamaan tunteesi mahdollisimman pian. Älä odota kahtakymmentä vuotta, vaan toimi heti.

Voit harjoitella seuraavien kohtien mukaisesti ja huomaat pian, että uudenlaisesta tavasta suhtautua kielteisyyteen tulee sinulle hyvä tapa.

Muistathan kuitenkin, että hyvää kuntoa ei saavuteta juoksulenkillä kerran vuodessa. Hyviä tuloksia ei tule tunteiden hallinnassakaan, ellet harjoittele niitä ahkerasti.

Muista: mitä lievempi tunne, sitä helpompi sitä on käsitellä!

Seuraavassa on yhdeksän tehokasta vihjettä sinulle, joka haluat ymmärtää kielteisten tunteittesi sanoman ja päästä eteenpäin, kohti valoisampaa elämää.

1. Hiljenny hetkeksi

Onko sinulla epämukava olo? Rinnan alla voi tuntua raskaalta tai vatsassasi on perhosia. Hengityksesi on matalaa ja nopeaa ja ilmeesi vakava.

Hiljenny hetkeksi. Jokin asia vaatii huomiotasi. Vedä muutaman kerran syvään henkeä ja kysy itseltäsi:

Olenko valmis oppimaan jotain arvokasta? Olenko valmis tekemään jotain tilanteen parantamiseksi?

Jos vastaat myöntävästi, onnittele itseäsi. Olet valmis ottamaan ison askeleen eteenpäin elämässäsi. Et suostu enää olemaan uhri ja vain metsästämään syyllisiä. Jos sen sijaan tunnet ettei vaikeuksissasi ja pahassa olossasi ole mitään oppimisen arvoista, olet valitettavasti päättänyt pitää itsesi vielä kielteisyyden vankilassa. Olet valinnut uhrin roolin, joka ei tuo tullessaan kuin murheita.

Onneksi voit muuttaa suhtautumistasi.

Joku on sanonut kannustavasti, että hämmennys tarkoittaa "Olen juuri oppimaisillani jotain uutta!" ja että turhautuminen on sama kuin "Olen juuri kokemaisillani merkittävän läpimurron!".

2. Tunnista tunteesi

Oletko hieman pettynyt vai loukkaantunut, ärtyisä vai todella raivoissasi? Ole mahdollisimman realistinen ja kohtuullinen arviossasi, ettet tarpeettomasti suurentelisi kielteistä tunnettasi.

Voimakkaat ilmaisut kärsivät helposti inflaation. Eikä kukaan ota sellaista ihmistä tosissaan, joka romahtaa sanallisesti jokaisesta pikku vastoinkäymisestä.

Kun liioittelet kielteistä tunnettasi, ottaa alitajuntasi sinut tosissaan. Älä sano olevasi kuoleman väsynyt, jos sinua hieman raukaisee äläkä sano olevasi syvästi masentunut, jos sinua vähän tympäisee

Liian negatiiviset sanat antavat alitajunnallesi vääriä viestejä, jolloin kehosikin reagoi liian kielteisesti. Se huonontaa terveydentilaasi ja lisää pahaa oloasi.

Myönteisiä tunteita voitkin sitten vapaasti suurennella. Se vain kasvattaa hyvää oloa.

3. Arvosta kielteistä tunnettasi

Hyväksy kielteinen tunteesi, sillä se auttaa sinua kehittymään. Esimerkiksi pettymyksen tunteella on sinulle jokin tärkeä sanoma. Näin tunnistettuna se myös ehkäisee tunteen paisumista kielteisemmäksi. Pettymys ruokkii toivottomuutta ja itsetunnon murentumista.

Mustasukkaisuus tai kateus ovat sellaisia kielteisiä tunteita, joita kukaan ei oikein haluaisi tunnustaa. Silti on ensiarvoisen tärkeää oppia hyväksymään nekin arvokkaina viesteinä. Mitä enemmän vastustat niitä, sitä sitkeämmin ne sinuun tarttuvat. Kokeile miltä tuntuu sanoa itsellesi hiljaa ja rauhallisesti: "Hyväksyn mustasukkaisuuteni. Se palvelee minua jollain tavalla ja minun on helppo luopua siitä, sitten kun olen siihen valmis." Kysy myös rehellisesti, mikä on todellinen tunne mustasukkaisuuden taustalla. Löytyykö sieltä hylätyksi tulemisen pelko tai epävarmuus omasta viehättävyydestäsi? Ne ovat sinun tunteitasi.

Olet arvokas ihminen, vaikka sisälläsi raivoaisivat mitä kammottavimmat kielteisyydet. Jos taistelet niitä vastaan, on edessäsi loputon myrskyävä meri.

4. Mieti mitä tunteesi kertoo

Ole utelias! Mikä on tunteesi sanoma? Mitä se kertoo sinusta ja tilanteestasi? Minkälaisen arvon olet antanut tunteillesi? Hyväksytkö ne vai halveksitko niitä? Oletko yllättynyt, vai koetko vastaavaa tunnetta koko ajan?

Liian monet meistä ovat jokapäiväisellä automaattiohjauksella. Reagoimme asioihin aina samalla tavalla. Hermostumme kuin napin painalluksella, kun lapset ovat jättäneet kengät eteiseen ja masennumme, kun joku tiuskaisee meille. On hyvä tulla välillä tietoiseksi näistä päivittäisistä päätunteiluistamme.

5. Ole rehellinen!

Voisiko olla niin, että olet arvioinut tilanteen väärin ja että tapasi suhtautua asiaan ei ole aivan sopiva? Voisiko se olla jopa täysin kohtuuton?

Kynnen katkeaminen ei merkitse KOKO päivän pilalle menoa. Bussista myöhästyminen ei saisi harmittaa niin, että vapisuttaa. Jos maitolasin kaatuminen saa sinut tolaltasi ja huutamaan lapsellesi, on epäilemättä tarpeen mietiskellä koko elämäntilannettasi. Olet etsinyt huonon kohteen purkaa pahaa oloasi. Se leviää kuin hyökyaalto.

6. Mieti muutoksen mahdollisuutta

Jospa sinun olisikin aika muuttaa toimintatapojasi/ystäviäsi/ ympäristöäsi? Jos liikennemelu ja autolla ajaminen ahdistaa sinua kohtuuttomasti päivästä toiseen, on syytä tarkkaan miettiä muuttoa tai työpaikan vaihtoa. Jos se ei ole mahdollista, on sinun muutettava suhtautumistasi tai sairastut jatkuvaan pahaan oloosi.

Jos ystäväsi tuntuvat vievän sinulta aikaa ja sympatiaa, mutta eivät ole halukkaita tai kykeneviä antamaan sinulle mitään, on sinun valittava. Haluatko muuttua katkeraksi vai vaihdatko ystäviäsi? Katkeruus on ensimmäisen luokan myrkkyä. Jos miehesi pettää sinua taas, kysy itseltäsi rehellisesti, etkö todella ansaitsisi parempaa miestä. Miksi sallit itseäsi kohdeltavan näin huonosti?

Jos ympärilläsi on vain tiuskivia ja epäystävällisiä ihmisiä, katso peiliin tarkkaan. Joskus on niin, että lähipiirimme on vain suurennettu peili, jonka vääristyneet kasvot kertovat karua kieltään omasta sisäisestä kivettymisestämme. Muistathan, että hymy valaisee kauniisti ja sulattaa jään.

7. Ota oppia kokemuksistasi

Oikein vaikean tilanteen tullen mieti, oletko milloinkaan ollut vastaavassa kokemuksessa. Muistat ehkä, että olet ennenkin selvinnyt hengissä. Mitä opit viimekertaisesta kokemuksestasi? Sinusta löytyvät tarvittavat voimavarat mennä eteenpäin ja ylöspäin. Taivaan Isä on kuulemma erittäin hyvä arvioimaan kantokykymme.

Suureen suruun ei voi valmistautua. Silloin on vain kohdattava äärimmäiset tunteet. Annettava niiden elää oma aikansa ja palaa tuhkaksi.

Usein on avuksi hakeutua sellaisten ihmisten luo, jotka ovat tehneet surutyötä ja elämä on voittanut. Heidän esimerkkinsä voi olla kuin enkelin siivet.

Annan kolmevuotias tytär jäi auton alle. Tuskan suuruus musersi ja lohdutuksen lempeät sanatkin tuntuivat kiusalta. Anna raahautui läpi mustan surun. Sitten tuli uni.

Eräänä yönä Anna löysi itsensä isolta, valoisalta kedolta. Joka puolelta hänen luokseen juoksi pieniä tyttöjä kukka kädessä. Tytöt ojensivat kukat Annalle ja pyysivät viemään ne perille.

Aamu aukeni Annalle toiveikkaana - ensimmäisen kerran kuukausiin. Hän perusti tukirenkaan, joka tuo toivon kipinän lapsensa menettäneille vanhemmille. Suunnaton kaipaus on tallella. Uutta on kiitollisuus, parhaimmillaan jopa ymmärrys.

8. Toimi!

Älä jää muhimaan pahan olosi kanssa äläkä pumppaa siihen lisää kasvuvoimaa. Muista, että se jatkaa kasvamistaan, ellet kitke sitä hentona taimena.

Kysy itseltäsi: Mitä minun tulee tehdä, jotta oloni paranisi? Muutanko suhtautumistani vai olosuhteitani? Onko minun syytä pyytää anteeksi? Kuinka oppisin ilmaisemaan tarpeitani niin, että muut oppivat kunnioittamaan niitä ja auttamaan niiden tyydyttämisessä?

Puolisosi ei ole ajatustenlukija, vaikka olisi asunut kanssasi kolmekymmentä vuotta. Jokainen meistä on vastuussa omista tarpeistamme. Jos jatkuvasti tunnemme, ettei niitä oteta huomioon, on meidän itse tehtävä tilanteelle jotain.

Omien tarpeiden kunnioitus ei ole itsekkyyttä. Se on tervettä huolenpitoa arvokkaasta ihmisestä. Itsestä.

Oletko halunnut aloittaa liikunnan, mutta perheen huolto vie aikasi? Toivoisitko, että ystäväsi tai puolisosi kuuntelisi sinua keskeyttämättä? Harmittaako sinua, kun poikaystävä tai perhe ei kysy sinulta, mitä haluat tehdä viikonloppuna?

Et voi syyttää tilanteesta kuin itseäsi. Sinun on aika raivata oma reviirisi ja tehdä tarpeesi selviksi. Sen voi tehdä rauhallisesti ja päättäväisesti, syyttelemättä ja syyllistämättä. Maailma ei kaipaa lisää marttyyrejä.

9. Pyydä apua

Kun on vaikeinta, muista, että ihmiset ovat luotuja toistensa tukemiseen. Voit jo etukäteen ehkäistä vaikeuksia sanomalla lähimmillesi: Kun minulla on stressiä ja paha olo, voinko pyytää sinulta apua?

Jos tiedät, että lähestyvät kuukautiset kiristävät hermojasi, varoita perhettäsi. Poistu jaloista. Itsesi tuntien opit myös etsimään apua riittävän ajoissa. Burn out eli loppuunpalaminen on mahdotonta, jos opit kuuntelemaan kehosi viestejä vielä niiden nuppuasteella. Syvä väsymys aiheuttaa syvää masennusta ja toivottomuutta. Älä päästä tilannetta näin pahaksi.

Aina ei tarvitse etsiä syitä syvältä sielun sokkeloista. Monet ruoka-aineallergiat ja kehnot elintavat aiheuttavat myös tunne-elämän häiriöitä, joten hoida itseäsi myös terveillä elämäntavoilla.

Kielteisyys kumpuaa kohtuuttomista vaatimuksista itseämme ja toisia kohtaan. Lempeämpi ja sallivampi elämänasenne sulattaa monet mustat möykyt sisällämme.

Toisten ei aina tarvitse ylittää anteeksiannon siltaa ensimmäisenä. Sinun tehtäväsi on juosta sen yli.