Lempeää laihdutusta

© Marika Borg

Me onnettomat naiset yritämme väkisin ahtaa itseämme mainosmiesten suunnittelemaan kapeaan malliin. Luontoäiti on kuitenkin vetänyt ääriviivamme paljon vapaammalla kädellä.
Heitetään hyvästit niin ihmedieeteille, ihmevalmisteille kuin itseinhollekin. Paino putoaa oikeisiin lukemiin, kun luovumme taistelusta ja lähdemme sopuisasti itseämme suostutellen laihduttamaan.

Laihdutuksesta on kirjoitettu niin paljon, että väkisinkin herää kysymys, miksi ohjeet eivät pure. Miten se mullistava dieettivalmistemenetelmä ei tehonnutkaan pitempään kuin uuden ihmejutun ilmestymiseen saakka?

Laihduttaminen on tuskallisen vaikeaa, varsinkin jos sitä tekee viidettätoista kertaa ja mieli halajaa kaikkia vanhoja herkkuja. Laihdutuskuuri on kuin vankileiriin pistäytyminen paratiisin keskellä. Mieli palailee vain takaisin herkkujen keskelle.

Länsimaisten naisten syömishäiriöt ovat hälyttävästi lisääntymässä. Enää ei ole kysymys vain siitä, miellytämmekö peilistä arvioivia silmiämme. Puntarissa ovat mielenterveys ja ihmisarvo. Laskien fyysistä terveyttä kuormittava vaikutus on usein pienin ongelma. Paljon tuhoisampi on jatkuva itseinho, jonka vallassa nainen tuskailee. Tyytymättömyys purkautuu pahantuulisuutena, ärtyneisyytenä, masennuksena tai ahdistuksena riippuen itse kunkin luonteenlaadusta. Paha olo mielessä heijastuu nopeasti myös kehon tasolle aiheuttaen valtaisan kirjon vaivoja; päänsärkyä, vatsaongelmia, ihottumia, haluttomuutta ja vakavia tauteja.

Vaikea on tietenkin erottaa syitä ja seurauksia, jos ihminen vuoroin mässäilee epäterveellisillä ruoilla, vuoroin pitää elimistöään rajulla nälkäkuurilla.
Vähemmästäkin menettää niin mielensä kuin kehonsa tasapainon. Epäterveellisen ruoan on toisaalta lukuisin kokein todettu aiheuttavan monille ihmisille henkistä tasapainottomuutta ja esimerkiksi ennen kuukautisia naisille rajuja mielenterveydellisiä ongelmia. Ahdistunut mieli taas yrittää hakea lohtua sieltä, mistä se on sitä ohjelmoitu saamaan eli herkuista.

Vapauttava lempeys

Kun tietää, että ylipaino on osoitus elimistön tasapainottomuudesta ja useimmiten seurausta vääristä elintavoista, haluaisi kuitenkin vakuuttaa, että liioista kiloista ei tarvitse kärsiä. Normaalipainoisena, hyvää, ravitsevaa ruokaa syömällä on niin paljon helpompi hyväksyä itsensä ja nauttia elämästä muutoinkin kuin leivoskahvin äärellä. Liikkuminen ei hengästytä eikä vaatekaupassa hävetä. Uimarantaelämän iloista voi ottaa kaiken irti, eikä tarvitse pelätä puolison tai lasten suusta lipsahtaneita sammakoita.

Kiloista eroon pääsemiseen liitetään usein sana taistelu.
Kyllähän tahdonvoimaa tarvitaan, mutta ehkä taisteleminen ei sittenkään ole oikea lähestymistapa.
Väkivallalla kun on taipumus synnyttää väkivaltaa, ja itseänsä vastaan hyökkäävä ihminen saa helposti taistella lopun ikäänsä. Ehkäpä saisimme itsemme suostutelluksi lempeään yhteistyöhön, jolloin normaalipainoon pyrkiminen ei enää olisikaan ahdistava tuskien taival, vaan jännittävä elämänvaihe.

Lihavan linnunannokset

Tosiasia on, että tasapainoisesti ravitun kehon ruoansäätelymenetelmä toimii. Siksi luonnolliseen ruokaan perustuva ruokavalio antaa parhaat menestymisen mahdollisuudet. Yksittäisten ruokien kalorimäärät ovat hyvin harhaanjohtavia. Esimerkiksi täysjyväriisissä on verraten paljon kaloreita. Kuitenkin sen säännöllinen nauttiminen tasapainottaa kehoa hämmästyttävällä tavalla ja vähentää muun muassa makeanhimoa.

Myös äärimmäisten makujen, kuten äkkimakean ja hyvin suolaisen, välttäminen helpottaa huomattavasti ruokahalun säätelyä. Jos ateria on sopivan miedon makuinen, ei sen jälkeen ole voittamatonta tarvetta nauttia makeaa jälkiruoaksi.

Laihduttajalla on aina mielessään kuurin loppuminen, se aika kun saa taas syödä. Kuitenkin kilojen poissa pysymisen edellytyksenä on, ettei enää palaa takaisin laihdutusta edeltäneisiin ruokailutapoihin. Suurin virhe on, että syödään laihdutuskuurin jälkeen samoja ruokia kuin ennen, mutta vain pienempiä annoksia.

Kuten Geoffrey Cannon osoittaa vakuuttavasti hyvässä kirjassaan Laihduttaminen lihottaa, on tuhoisaa totuttaa elimistö laihdutuskuurikierteeseen, silla viisas elimistömme tottuu tulemaan toimeen yhä vähemmällä kalorimäärällä. Loppujen lopuksi lihava tosiaan päätyy syömään hyvin vahan, koska elimistön energiatalous on huippuunsa viritetty. Ihminen lihoo pelkästä ruoan näkemisestä.

Taikasanana liikunta

Vasta viime vuosina on tosissaan oivallettu liikkumisen merkitys elimistön aineenvaihdunnalle ja sen ratkaiseva osuus laihduttamisessa. Nyt voisi jo tiivistää viimeaikaiset tutkimukset sanomalla, että pysyvä painon pudotus onnistuu vain, jos siihen liittää säännöllisen liikunnan.
Samaisessa Laihduttaminen lihottaa - kirjassa on myös liikunnan teho hyvin perusteltu. Kannattaa lukea.

Liikunnan ilot uskoo vain se, joka on ne kokenut. Siksi ei ole kovin vakuuttavaa kuulla valituksia lenkkeilyn tylsyydestä tai palloilun lapsellisuudesta henkilöltä, joka ei juuri nojatuolista nouse.

Oikeanlainen liikunta ei ole itsensä kiduttamista, vaan riemukasta omien rajojensa laajentamista. On ihana tunne, kun jaksaa lapsen lailla iloita kehonsa liikkuvuudesta.

Hapekkaassa ulkoilmassa, kuten metsässä, liikkuja saa vielä kaupan päälle hapen aineenvaihduntaa kiihdyttävän vaikutuksen. Rasvat palavat tehokkaammin raittiissa ilmassa.

Hyväksykäämme itsemme

Ota yhteyttäinfo@namaste.fi www.valmennusmaailma.fi Tulosta sivu