Sydämestä sydämeen

© Marika Borg

Tarvitset vain kynän ja paperia. Kirjoita kannustavia, rakentavia, yllättäviäkin viestejä perheellesi ja työtovereillesi. Katso ihmettä, joka tapahtuu.

Teinityttönä ovet paukkuivat ja sanat sinkoilivat, kun isäni ja minä yritimme väkisin välittää mielipiteitämme toisillemme. Juuri mitään ei mennyt perille kumpaankaan suuntaan, kunnes isäni viisaana miehenä alkoi kirjoittaa minulle kirjeitä.

Ja minä kirjoitin takaisin. Näin jatkui pitkään. Kirjeet pitenivät, riidat vähenivät ja ymmärryksemme kasvoi. Pikkuhiljaa myrsky laantui. Vaikka emme vieläkään olleet samaa mieltä monista asioista, sillä ei enää tuntunut olevan suurta merkitystä. Olimme oppineet kunnioittamaan toinen toistamme aivan uudella tavalla ja hyväksymään erilaisuutemme rikkautena. Itse asiassa kirjeiden kautta havaitsimme melkeinpä häkeltyneinä, kuinka samankaltaisia olemme. Peiliin katsominen ei aina ole miellyttävää, mutta sitäkin opettavaisempaa.
Muistin nämä vuosien takaiset isä-tytär --viestimme, kun pahoitin tyttäreni mielen ajattelemattomilla sanoillani. Anteeksipyytävät sanalliset selittelyni eivät tuntuneet menevän perille, joten päätin kirjoittaa hänelle lyhyen kirjeen. Sen sanoma löysi tiensä oikeaan osoitteeseen, minun sydämestäni hänen sydämeensä.

Käsi viestii sisintä

Viime vuosina on puhuttu paljon tarpeesta elvyttää kirjeiden kirjoittamisen jalo taito. Katselemme kaiholla ja vähän säälitellenkin, kun filmeissä entisajan hahmot kirjoittavat sulkakynillä sanomia, joiden perillemeno kestää hevoskyydillä vähintäänkin useita päiviä. Koko toimituksessa on jotain hyvin henkilökohtaista ja painoarvoltaan merkittävämpää kuin puhelinsoitossa tai faksissa.
Käsinkirjoitettu viesti on ammattitaitoiselle grafologille eli käsialatutkijalle loputon ja hyvin antoisa tietolähde. Hän voi sen perusteella kertoa viestin kirjoittajasta hyvin paljon asioita, joista monia kyseinen henkilö luulee vain itse tietävänsä.

Käsiala todellakin viestii ihmisen sisintä tavalla, johon tietokoneen näppäimistö ei koskaan pysty. Sanatkin, niin arvokkaita kuin ovatkin, ovat joskus hyvin epätäsmällisiä ja todellisuutta hämärtäviä. Mutta ei kirjeiden kirjoittaminen ihan ongelmatonta. Monilla meistä on korkea kynnys käsin kirjoittamiseen. Sitä ei ehkä ole tullut tehtyä sitten koulupäivien, mitä nyt nimen allekirjoitusta lainapapereihin. Käsialakin on mitä on, eihän siitä kukaan saa selvää, ajattelemme. Joillekin ihmisille käsin kirjoittaminen on pelottavaa, jollain lailla hyvin painostavaa ja paljastavaa. Ei löydy oikeita sanoja. Tuntuu kuin käsi jähmettyisi. Osaksi se on tottumattomuutta, osaksi sisäistä varautuneisuutta. Silloin on asetettava rima hyvin alas. Romaanin sijasta tavoitteeksi voi ottaa muutaman rivin päivittäisen annoksen. Ne voivat olla pieniä viestejä itseltä itselle, joita kukaan muu ei koskaan näe eikä arvioi.

Juuri näin teki Kaija. Hän kammosi kirjoittamista, sillä vasenkätisenä häntä oli haukuttu koulussa sottaisesta käsialasta. Hän osti ohuen vihon ja kirjoitti sinne alussa vain yhden sanan päivässä. Sellaisen, joka kuvasi hänen pääasiallista tunnettaan sinä päivänä. Pikkuhiljaa sanat alkoivat muodostaa lauseita, joista aikanaan kasvoi kappaleita ja lukuja. Nykyään Kaija pitää päiväkirjaa ja on innokas kirjeiden kirjoittaja. Hän tuntee itsensä vapaammaksi ja myönteisemmäksi kuin vuosiin.
Jos emme kirjoita käsin, jätämme käyttämättä yhtä kaikkein hienovireisintä instrumenttiamme tunteittemme viestimiseen. Sillä käsin tehdyillä viesteillä voimme välittää ja lisätä sitä, mikä on elämässä kaikkein tärkeintä: rakkauttamme läheisiämme kohtaan. Voimme tuoda iloa ja valoa, innostusta ja itsetuntoa hetkiin, joihin sitä todella tarvitaan. Voimme auttaa ahdistunutta ystävää, rasittunutta puolisoa, pelokasta lasta tai sairasta sukulaista tavalla, johon lausutut sanat eivät aina pysty. Siihen tarvitaan vain vähän mielikuvitusta, uskallusta ja tietenkin kynä ja paperia. Sekä harjoitusta, joka onneksi palkitsee itsensä hyvin pian.

Paperilla sana painaa

Ystäväni Anja kertoo, kuinka hän tuli töistä kotiin varsin masentuneena ja ylirasittuneena. Hän avasi jääkaapin haluttomasti ja löysi voipaketin päältä keltaisen tarralapun, jossa luki Minä rakastan sinua. --Paha mieleni oli kuin taikasauvalla poispyyhkäisty. Aamuinen riita aviomieheni kanssa haihtui taivaan tuuliin, enkä enää ollut edes väsynyt, hän kertoi.
Pohdimme, miksi tämä yksinkertainen viesti oli niin voimallinen verrattuna siihen, että puoliso olisi soittanut ja sanonut sen puhelimitse. Ehkäpä se on sitä, että kirjoitettu viesti on jotenkin käsinkosketeltavampi ja uskottavampi kuin sanat. Kukapa meistä ei olisi säästänyt ainakin joitain rakkauskirjeitään. Ne saattavat vuosien kuluttua naurattaa ja huvittaa, mutta jokin taika niissä silti on. Ne ovat kuin lasten äitienpäiväkortit ja ensimmäiset käsityöt. Niihin on tarttunut rakkauden ihmeainetta niin paljon, että vaikeina hetkinä ne ovat hyvää tunnehaavojen hoitoainetta.

Naapurissani asui kerran viisas äiti. Hän hoiti lastensa mielenterveyttä ihastuttavalla tavalla jättämällä heille säännöllisen epäsäännöllisesti viestejä koululaukkuun, jääkaappiin, peiton alle, jopa kenkien sisälle. Vaikea koe koulussa sujui varmasti paremmin, kun lapsi löysi juuri ennen kokeen alkua penaalistaan äidin rohkaisevan lapun. Iltapäivä tyhjässä kodissa tuntui paljon mukavammalta, kun sen valaisi lämpöinen tervetulotoivotus. Ristiriidat hän hoiti huumorilla, sillä kukapa jaksaisi olla kiukkuinen, kun löytää hammasharjansa ympäriltä lapun, jossa on blondivitsi!

Suhteet kuntoon

Henkilökohtainen viesti on joskus lempeämpi ja vähemmän uhkaava tapa sovitella erimielisyyksiä kuin puhuminen. Se ei tarkoita sitä, etteikö olisi tärkeää yrittää selvittää asioita suullisesti. Onpahan vain hyvä muistaa, että muitakin keinoja on kuin vaikeneminen ja väittely. Parisuhteen kriisivaiheissa on havaittu erittäin hyväksi menetelmä, jota voisi kutsua rakkauskirjeterapiaksi. Siinä osapuolille annetaan selvät ohjeet, kuinka kirjoittaa toiselle ne asiat, jotka toisessa ärsyttävät, inhottavat tai pahoittavat mielen. Tyyli välttää syyttelyn, mutta silti antaa molemmille vilpittömän avoimen keinon kertoa tuntemuksistaan ja turhautumisistaan. Kirje päätetään aina viestillä, jossa ilmaistaan kunnioitus ja rakkaus toista kohtaan.

Mutta miksi odottaa kriisiä? Tehkäämme kuten englantilainen ystäväni Linda. Hän jättää aviomiehelleen jatkuvasti lämpöisiä viestejä. Ennen matkoille lähtöä hän kätkee kortteja ja lappusia tyynyn alle, miehen työsalkkuun sekä lähettää viestejä kirjekuoressa työpaikalle. Metsä on vastannut huutoihin. Lindan aviomies tuntee itsensä rakastetuksi ja kunnioitetuksi. Hänen on helppo ilmaista rakkauttaan vaimoaan kohtaan, eivätkä luonnolliset erimielisyydetkään uhkaa tätä avioliittoa, jota on jatkunut jo kaksikymmentäkolme vuotta.

Aina ei kirjeen tarvitse saapua perille tehdäkseen tehtävänsä. Löysin laatikoita siivotessani yli kymmenen vuotta vanhan kirjeen, jonka olin kirjoittanut tulevalle miehelleni. Luin tyrmistyneenä sivukaupalla jatkuvaa purkaustani, jossa ilmoitin, että suhteestamme ei kerta kaikkiaan tulisi mitään. Olimme liian erilaisia, ja sitä paitsi en ollut edes varma, halusinko uudelleen naimisiin. En koskaan lähettänyt tätä kirjettä. En tiedä olisiko se muuttanut elämäni kulkua mitenkään, mutta sen tiedän, että paljon pahaa mieltä se olisi tuottanut. Olin onneksi oppinut pysähtymään ja hiljentymään, enne kuin ilmaisin kuohuvia tunteitani, puhuen tai kirjoittaen.

Hyvät muistot talteen

Onko sinusta tehty vauvakirja? Nuorempana katselin kateellisena vanhempien sisarusteni paksuja vauvakirjoja, sillä omani oli jäänyt uupuneelta neljän lapsen äidiltäni ymmärrettävästi kesken. Tänään osaan arvostaa sitä, että lapsuuteni ensimmäisistä vuosista on edes joitain tietoja ja kuvia. Olen kirjannut niitä itselleni muistiin ja näin selvittänyt elämäni alkutaipaleen vaiheita ja vaikutuksia aikuisuuteni todellisuuteen. Jokaisen ihmisen elämätarina on kertomisen ja muistiin merkitsemisen arvoinen. Sen kirjoittaminen kannattaa aloittaa tänään. Parempaa terapiaa ei ole keksitty, eikä siihen todellakaan tarvita kirjoittajan lahjoja. Kirjallisuuskriitikot ja muut ihmiset eivät pääse koskaan lukemaan elämäsi tunnelmia. Ne ovat kaikkein tärkeimpiä sinulle itsellesi.

Isäni on vuosikymmenien ajan matkustanut työnsä puolesta paljon ympäri maailmaa. Hänellä on aina ollut hyvin viehättävä tapa lähettää kortteja erityisesti sellaisille, joiden hän tietää olevan yksinäisiä. Yhden tällaisen henkilön hautajaisissa kuulin erään omaisen sanovan, kuinka isäni kortit tuottivat tälle vanhukselle suurta iloa. Koemme monesti matkoilla ollessamme velvollisuudeksemme lähettää kortteja läheisillemme. Ehkäpä voisimme miettiä asian toisin. Kortti on lämmin muistutus siitä, että olemme yhteydessä toisiimme näkymättömin, mutta hyvin vahvoin sitein. Keräsin vuosien ajan isäni lähettämiä kortteja ja tein niistä joka jouluksi hänelle leikekirjan. Näin hän sai takaisin sen ilon, jonka hän oli tuottanut niin monille ihmisille huomaavaisuudellaan.

Kirjoita jo tänään

Miksi jäädä odottamaan merkkipäiviä tai jopa hautajaisia ilmaistaksemme rakkautemme, kiitollisuutemme ja välittämisemme? En tiedä, olemmeko kansakuntana sen huonompia tai parempia kuin muutkaan ilmaisemaan myönteisiä tunteitamme ja kannustustamme, mutta sen tiedän, että parantamisen varaa meillä on tällä rintamalla yllin kyllin.
Ihmissuhteitamme on ehdottomasti hedelmällisintä hoitaa kuten puutarhaa tai terveyttään. Myönteinen huolenpito ehkäisee ennalta suurimman osan ongelmista. Useimmiten siihen riittää muutama lämmin ja rohkaiseva sana. Mutta jos suullinen ilmaisu ei ole sinun vahvimpia puoliasi, ota avuksesi keltaiset tarralaput. Jätä niihin kehusi ja huomaat, kuinka hyvyys ja hyvä mieli alkavat versoa ympärilläsi.

Milloin viimeksi esimiehesi tai työtoverisi antoi sinulle myönteistä palautetta? Valitettavan todennäköisesti hyvin kauan aika sitten, jos silloinkaan. Mutta älä anna tämän nuivettaa suhdettanne. Yllätä heidät ystävällisillä viesteillä, joissa ilmaiset kiitollisuutesi siitä, että olet saanut tutustua heihin ja työskennellä heidän kanssaan. Ensi hämmennyksestä toipuminen voi kestää tovin, mutta vilpitön viesti ei koskaan jätä kylmäksi. Jos taas tunteesi työtovereitasi kohtaan ovat vähemmän lämpöiset, on kirjallinen ilmaisu joskus paljon turvallisempi ja selkeämpi tapa selvittää asioita. Ei tule turhia sammakoita suusta, ja paperille ehtii jäsentää asioita paremmin kuin tunnekuohun vallassa puhuessa.

Asetu toisen asemaan

Kun pistää paperille jopa vihamielisiä tunteita, on hyvä olla rehellinen ja oma itsensä. Mutta samalla on säilytettävä herkkyys toisen ihmisen kyvylle vastaanottaa moiset viestit. Kuvittele itsesi vastaanottajan nahkoihin, lukemassa viestiäsi. Auttaisiko se sinua ymmärtämään tilanteen paremmin? Miten itse toivoisit asian esitettävän sinulle? Toimi sen mukaisesti. Itsetunto on useimmilla meistä yhtä hauras kuin hämähäkinseitti. Kuitenkin me sohimme toistemme vaivalla rakentamaa itsetuntoa kuin ajattelemattomat lapset muurahaispesää. Jokaisen itsetunnon tulisi olla meidän muiden erikoissuojelussa. Se ei tarkoita sitä, että meidän pitäisi köykäisin perustein pönkittää jonkin henkilön vääristynyttä käsitystä itsestään. Tarkoitan sitä, että voimme antaa todellisen piristysruiskeen läheisillemme jättämällä heille pieniä kannustavia viestejä siitä, kuinka tärkeitä he ovat meille.

Rakastan sinua sellaisen kuin olet --lappu voi saada murrosikäisen hirmun hymähtämään, mutta sisimmässään hän on saanut viestin, jota hän kipeästi kaipaa. Olet maailman paras aviomies/äiti/sisko/ystävä --viesti voi tuntua keinotekoiselta, ellei sinusta siltä tunnu. Mutta muista, että hyvyyden lääke toimii ihmeellisellä tavalla. Kokeile ja hämmästy! Kaiken kaikkiaan on kyse kyvystämme kuroa umpeen näennäistä erillisyyttämme toinen toisistamme. Jos siihen auttavat liput, laput, kirjeet, ja kortit, käyttäkäämme niitä runsain mitoin. Mitä meillä on menetettävää? Ei mitään!

Ota yhteyttäinfo@namaste.fi www.valmennusmaailma.fi Tulosta sivu