Hyvän elämän ajatuksia

”Miksi ihmeessä nykyajan ihmiset tarvitsevat elämäntaidon valmentajaa? Eivätkö ystävät riitä? Olemmeko me jotenkin uusavuttomia elämämme kanssa?” Näitä ja vastaavia kysymyksiä on minulta kysytty satoja kertoja viimeisten kymmenen vuoden aikana. Varsinkin haastatteluissa toimittajat ovat kärkkäästi päivitelleet ’muoti-ilmiötä’.

Ymmärrän ihmetyksen. Onhan valmentajien käyttö verraten uusi asia meillä ja muualla länsimaissa. Muistelen huvittuneena, kuinka me päivittelimme kännykän tarpeellisuutta vielä parikymmentä vuotta sitten. Ja kuka nyt tietokoneita kotiinsa haluaisi…

Nykyään uskon vakaasti siihen, että elämäntaidon valmentajan käyttö on kymmenen vuoden kuluttua yhtä tavallista kuin hierojalla tai kampaajalla käynti.  Se yleistyy siksi, että yhä useampi meistä huomaa valmennuksen hyödyt. Siitä on aitoa helpotusta arjen keskellä.

Minulla, sinulla ja kaikilla meistä on käytössämme 1480 minuuttia päivässä.  Mutta onko meillä viisi minuuttia aikaa siihen, että lisäämme hyvää olomme ja käyttäydymme ihmisiksi? Meille jää vielä senkin jälkeen 1475 minuuttia käytettäväksi kaikkeen muuhun. Tarpeelliseen ja tarpeettomaan.

Muutama päivä sitten pahoitin mieleni jostain, jolla ei ole enää mitään merkitystä. Koska paha mieli ei tunnetusti tunnu erityisen miellyttävältä, päätin tehdä sen minkä tiedän toimivan; ottaa kynän käteeni ja kirjoittaa vihkooni ainakin kolme asiaa, josta olen juuri nyt kiitollinen. Siihen meni noin 30 sekuntia.

En ollut puolen minuutin jälkeen hurmioissa, mutta olin leppoisampi ja siedettävämpi sekä itselleni että läheisilleni. Eli helpotti.

En todennäköisesti ole ainoa ihminen maailmassa, joka aina välillä (ja aika usein!) sortuu ajatukseen - miksi MINUN pitää aina muuttua? Miksi se TOINEN ei voi käyttäytyä kauniimmin, yrittää enemmän, pyytää anteeksi ensin tai jotenkin muuten muuttaa käytöstään niin, että minun on helpompi olla hyvä ja kiva.

Marikan blogi 31.8.2011

Lomani häämöttää ihan nurkan takana ja aivoni ovat jo siirtyneet leppoisalle kesävaihteelle.  

Ihailen tuon tuosta juuri avautuvia pioneja pihallani (nuppuja on yli 300!). Huomioni
karkaa metsässä pehmeästi suhiseviin lehtiin. Katseeni hakeutuu yhä uudelleen ruovikossa
pesivään joutsenäitiin. Pohdin, mitä herkullista laitan uusien perunoitten lisäkkeeksi seitsemän
tunnin kuluttua. Hurmaannun tienvarren sireenien käsittämättömän ihastuttavasta tuoksusta.
Istun lastenlasten kanssa ja katselen leppäkerttuja.  

Pysähdyn ja nautin.

Ihmiset ovat todella ällistyttävän erilaisia. Ja se ei tarkoita mitään muutakuin juuri sitä, että he tekevät asiat toisin kuin sinä. He eivät ole parempia tai huonompia kuin sinä vain siksi, että he ovat sinua hitaampia/ nopeampia, puheliaampia/hiljaisempia, määräilevämpiä/alistuvampia. Se vain on tosiasia, joka kannattaa oman mielenrauhansa takia hyväksyä.

Älä ota itseäsi liian vakavasti. Silloin otat muitten mielipiteet sinusta liian vakavasti. Ja sehän on varma tapa pahoittaa oma mieli ja suhtautua varauksella muihin. Kaikkien ei tarvitse pitää sinusta mutta sinä voit oppia pitämään kaikista. Se ei tarkoita sitä, että sinun pitää asua heidän kanssaan.

Jos olet himoliikkuja, voit kaikessa rauhassa jättää tämän jutun väliin ja lähteä vaikka lenkille. Meillä muilla vähemmän tarmokkailla läheisilläsi on hyvä syy jatkaa lukemista. Sillä me kyllä tiedämme, että liikunta tekee hyvää. Emme vain tuhannesta hyvästä tai huonosta syystä jaksa tai pysty liikkumaan riittävästi. Emme välttämättä tarvitse pirteää vakuuttelua lenkkeilyn ihanuudesta. Emme edes pilateksen upeasta vaikutuksesta syviin vatsalihaksiin. Me tarvitsemme sisäisen kimmokkeen antaa itsellemme lahjoista parhaan; paremman mielen ja vähän innostuneemman tunteen lähteä liikkeelle. Se on mielestäni ehdottomasti paras syy liikkua.

Käsi ylös - kuka on joskus tehnyt päätöksen, että nyt loppuu mässäily! Tästä eteenpäin alan syödä terveellisemmin. Ei enää koskaan karkkia, ei valkoisia vehnäjauhoja, ei makkaraa, ei sitä eikä tätä....Tämä varmasti meille monelle niin tuttu "maanantai-aamun" terveyspäätös saa miettimään, mitä me teemme väärin, jos kerran hyveellisyytemme kaatuu yleensä viimeistään maanantai iltana, väsyneenä telkkarin edessä juustovoileipiä syyllisenä mutustellen.

35 vuotta sitten, parikymppisenä urani alussa olevana toimittajana ja luennoitsijana oli kiva harrastaa ja suositella harmoniaa kaiken muun itsensä kohentamisen lomassa.  Maailma oli silloin todella erilainen. Nykyaikana tasapaino, HARMONIA, ei ole enää vaihtoehto. Se on elinehto sille, että jaksamme olla edes jotakuinkin siedettäviä ihmisiä itsellemme ja toisillemme. Se on viisas välttämättömyys.

Seuraavaksi tarjoan kolme yksikertaista harmonia-ohjetta. Ei anneta niiden 'tavallisuuden' hämätä. Ne ovat aidosti toimivia ja tieteellisesti pomminvarmoja.

Ja mikä parasta; ohjeeni ovat ilmaisia, eivät vie aikaa kuin muutaman minuutin päivässä ja ne varmasti toimivat. Mutta vain kokeilemalla niitä itse voit vakuuttua siitä, että ne todella ovat muutakin kuin hyvää teoriaa.

Olipa kerran pariskunta, joka halusi olla toisilleen mieliksi. Mies söi aina leivän kannan koska luuli vaimonsa haluavan keskiosan. Ja vaimo tyytyi keskiosaan koska luuli miehensä rakastavan kantaa...Asia selvisi vasta kymmenien vuosien jälkeen kun osapuolet riidan tuoksinassa syyttivät toisiaan itsekkäiksi ja kehuivat itseään uhrautuvaisiksi.

Aivotutkijat ovat huomanneet aikoja sitten, että aivoillemme luulo ja tieto ovat aivan yhtä totta. Se ei erota niitä toisistaan. Teemme ihmissuhteissa paljon tarpeettomia oletuksia, jotka eivät perustu muuhun kuin puhtaaseen luuloon. Luulemme tietävämme, mitä lähimpämme haluavat vaikkapa kesälomaltaan. Lataamme paljon myös sanomattomia odotuksia muille. Toivomme, että he osaavat lukea ajatuksiamme ja syvimpiä toiveitamme. Petymme helposti, jos näin ei ole. Kannattaa kysyä. Ja kuunnella.

Kesä, jos mikä, on loistava hetki tarkastella omia valintojaan. Kysyä itseltään: mitä ihan oikeasti haluan tehdä? Tai olla tekemättä. Miettiä ihan tosissaan, elänkö itseni näköistä elämää vai odotanko jotain maagista SITKU- hetkeä. Ehkäpä sinä, kuten minä, menet helposti muiden toiveiden virrassa. Se vaikuttaa ulospäin epäitsekkäältä ja melkeinpä jalolta. Todellisuudessa moinen ‘joustavuus' aiheuttaa usein sisäistä ärtymystä ja tyytymättömyyttä. Silloin olemme ikävää seuraa itsellemme ja muille.

16.4.MARIKAN TUNNEKOULU 9/10

Minulla on  ilo ja etuoikeus tehdä työtä mitä rakastan intohimoisesti;  opettaa muille elämänviisauksia. Olen saanut tehdä sitä jo yli kolmenkymmenen vuoden ajan.  Moinen työ on myös tuonut omat haasteensa. Olen saanut ja välillä joutunut (!) harjoittelemaan oppejani kokopäivätoimisesti. Minulla on yksi periaate yli muiden; minun on ainakin yritettävä elää niin kuin opetan. Joskus onnistun siinä paremmin, joskus mokaan ihan olan takaa!

Haluan jakaa kanssasi ne arvot, joiden mukaan pyrin toimimaan päivästä toiseen.
Koen, että ne ovat hyvin armollisia ja silti ihmeen toimivia. Suosittelen lämpimästi!

15.4.2010 MARIKAN TUNNEKOULU 8/10

Me olemme hämmentävän hyviä kertoessamme muille puutteistamme, kehomme
vajavaisuuksista tai vaikkapa siitä, kuinka emme osaa, jaksa, pysty tai saa
tehtyä jotain meille tärkeää. Olen kursseillani huomannut että kun haetaan
positiivisia asioita itsestämme, ollaan jo huomattavasti työläämmän tehtävän
edessä. Useimmat löytävät painostuksen tuloksena noin kolme hyvää asiaa. Mutta
kertoessa monet vähättelevät niitä. On kuulemma noloa kehua itseään. Sääli.
Sillä hyvän näkeminen itsessään on kuitenkin voimallinen avain parempaan oloon.

14.4.2010 MARIKAN TUNNEKOULU 7/10

"Kiinnitä huomiota siihen mihin kiinnität huomiosi!"

Tämä viisaus on kaikunut korvissani vuosien ajan kun olen opettanut niinkin erilaisia asioita kuin intuitiota, itsetuntemusta, persoonallisuustyylejä tai stressinhallintaa. Sillä se, mihin me keskitymme, lisääntyy, kasvaa ja voimistuu elämässämme. Tavalla tai toisella. Viisas keskittyy siihen, minkä haluaa kasvavan.

Viime aikoina positiivisen psykologian yksi ydinsanoma on alkanut levitä hienolla tavalla; Puhu siitä, minkä haluat tapahtuvan. Puhu hyvästä, puhu mahdollisuuksista, puhu ratkaisuista. Mitä enemmän kerrot toiveikkaita tarinoita tulevaisuudesta, sitä todennäköisemmin pääset niistä nauttimaan!

Mutta mitä me teemme? Toistamme puheissamme samaa vanhaa tarinaa, jossa juoni säilyy suurin piirtein samana vaikka roolihenkilöt voivat vähän vaihdella. Ja yleensä sen tarinan juoni keskittyy siihen, mikä on elämässämme pielessä juuri nyt tai on ollut pielessä pitkin matkaa. Toistamme  ällistyttävällä säännöllisyydellä tarinaa siitä mitä emme halua. Eli teemme juuri toisinpäin kuin meidän kannattaisi! Tämä tieto on saanut ainakin minut vaihtamaan juttuni suuntaa lennossa monen monta kertaa.

13.4.2010 MARIKAN TUNNEKOULU 6/10

Onnellisuudesta on tullut suosittu aihe. Onneksi!

Mutta vähemmästäkin miettii, miten sinne Onnelaan pääsee, jos on kurja olo. Varsinkin, jos et ole peruspositiivinen, kuten en ole minäkään. Osa väestöstä, ärsyttävää  kyllä, on. Olen oppinut pikkuhiljaa hyväksymään sen, että tie onnellisempaan elämään on jatkuvia valintoja., joita saan ja joudun tekemään koko ajan. Hetkestä toiseen, päivästä toiseen. Ja loppujen lopuksi ainoastaan ihminen itse tietää, mitä onni hänelle on. Se on tunne, kuten rakastuminen, jonka varmasti tunnistaa, kun se iskee!

Vuori on raskas valloittaa, jos koko ajan keskittyy miettimään kuinka korkealla huippu on ja kuinka monta tuhatta askelta tarvitsee vielä taivaltaa sen saavuttamiseksi. Mutta pitkälläkin olevaan tavoitteeseen pääsee mukavasti ja mahdollisimman vaivattomasti ottamalla kaikessa rauhassa yhden askeleen kerrallaan.  On arvokasta oppia pilkkomaan isoja juttuja pienemmiksi kokonaisuuksiksi.  Näin on onnellisuudenkin kanssa.

12.4.2010 MARIKAN TUNNEKOULU 5/10

Mikä on sopivaa? Mikä ei? Mitä on hyvä tehdä enemmän? Mitä vähemmän? Mikä on oikein ja mikä väärin? Meillä kaikilla on sisällämme kirjava kokoelma sääntöjä. 

Niistä muodostuu meidän ikioma sääntökirjamme, josta emme useinkaan ole niin kovin tietoisia. Näihin sääntöihin on latautunut paljon tunteita, jotka säätelevät meidän iloamme ja hyvää oloamme. Saattaa olla viisasta tarkistaa näistä säännöistä muutama. Olo voi kummasti keventyä.

Monet yksilöllisistä säännöistämme ovat kotoisin vanhemmiltamme. Osa liittyy meidän persoonallisuustyyppiimme.  Joitakin olemme omaksuneet jossain vaiheessa elämäämme, esimerkiksi jonkun vaikuttavan kokemuksen jälkeen.

Harva meistä on asettanut omia sisäisiä käytösohjeitaan missään vaiheessa kyseenalaisiksi. Kannattaisi. Sillä osa niistä palvelee meitä loistavasti, osa ei. Omalta isältäni olen kuullut pienestä pitäen, että kaunis ilma voi olla kesän viimeinen kaunis päivä. Vieläkin stressaannun, jos en pääse ulos kun aurinko paistaa. Tämä on aika harmiton sääntö, mutta huonompiakin minulla on; täytyy jaksaa joka päivä liikkua. Kun teloin jalkani, tajusin kuinka rajoittava tämä sääntöni on.

12.4.2010 MARIKAN TUNNEKOULU 5/10

Mikä on sopivaa? Mikä ei? Mitä on hyvä tehdä enemmän? Mitä vähemmän? Mikä on oikein ja mikä väärin? Meillä kaikilla on sisällämme kirjava kokoelma sääntöjä. 

Niistä muodostuu meidän ikioma sääntökirjamme, josta emme useinkaan ole niin kovin tietoisia. Näihin sääntöihin on latautunut paljon tunteita, jotka säätelevät meidän iloamme ja hyvää oloamme. Saattaa olla viisasta tarkistaa näistä säännöistä muutama. Olo voi kummasti keventyä.

Monet yksilöllisistä säännöistämme ovat kotoisin vanhemmiltamme. Osa liittyy meidän persoonallisuustyyppiimme.  Joitakin olemme omaksuneet jossain vaiheessa elämäämme, esimerkiksi jonkun vaikuttavan kokemuksen jälkeen.

Harva meistä on asettanut omia sisäisiä käytösohjeitaan missään vaiheessa kyseenalaisiksi. Kannattaisi. Sillä osa niistä palvelee meitä loistavasti, osa ei. Omalta isältäni olen kuullut pienestä pitäen, että kaunis ilma voi olla kesän viimeinen kaunis päivä. Vieläkin stressaannun, jos en pääse ulos kun aurinko paistaa. Tämä on aika harmiton sääntö, mutta huonompiakin minulla on; täytyy jaksaa joka päivä liikkua. Kun teloin jalkani, tajusin kuinka rajoittava tämä sääntöni on.

Tänään keskitymme siihen, miten sanavalintamme vaikuttavat meihin itseemme.
HYVILLÄ SANAVALINNOILLA MUUTAMME SISÄISEN  JA  ULKOISEN TODELLISUUTEMME MIELLYTTÄVÄMMÄKSI.

Sanojen ja tunteiden välillä on tutkitusti tiukka linkki. Jokapäiväiset sanavalintamme värittävät ajatukset tunnelatauksella.  Ne tekevät niistä joko myönteisiä tai kielteisiä tunteita. Tavallinen esimerkki lienee sanapari haaste ja ongelma. Tai: En varmaan pysty. Pystyn varmasti. Näiden kahden lauseen välillä on valtava toiminnallinen ero, joka on mitattavissa joka lihasten heikkenemisessä ( en varmaan pysty) tai vahvistumisessa (pystyn varmasti).

Sanavalinnat ja toiminnasta saadut tulokset ovat tiiviissä yhteydessä toisiinsa. Monissa kokeissa on esimerkiksi huomattu, että kannustava palaute parantaa suorituskykyä mitattavasti. Vastaavasti vähättely  huonontaa mitä tahansa suoritusta, olkoon se urheilussa, työssä tai vaikkapa painonpudotuksessa. Tulosten kannalta on sama onko kannustaja tai vähättelijä ihminen itse vai joku toinen.

Aitoa TUNNEVIISAUTTA on osata suhtautua mihin tahansa tapahtumaan mahdollisimman myönteisesti. Se ei tarkoita sitä, että hihkuisin ilosta, kun raavin autoni kyljen betonipylvääseen (muutama viikko sitten!), puhumattakaan siitä, että iloitsisin omasta tai jonkun muun sairaudesta, rahattomuudesta, parisuhde-ongelmista tms. Tunneviisautta on kyky olla mahdollisimman rehellinen omalle tunteelleen hetkessä (lue eilinen tunnekoulu 2/10) ja sitten kääntää tilanne mahdollisimman hyväksi, mahdollisimman nopeasti.

Luettuani kymmeniä uusia tutkimuksia ajatusten ja tunteiden vaikutuksesta toimintakykyyni, tiedän liian hyvin, että minulla ei ole varaa jäädä puhisemaan elämän epäoikeudenmukaisuutta tai toisten törppöyttä. Silti kielteisyyden kierre on houkuttelevan helppo. Se on kuin paljon tallattu polku metsässä. Valittamista ei tarvitse harjoitella. Sen me osaamme kaikki.

Monet meistä ovat oppineet huomaamattaan herkuttelemaan sillä kuinka huonosti asiat ovat. Olemme yksilöinä ja yhteisöinä (varsinkin työyhteisöinä!) hämmentävän ongelmakeskeisiä.  Se on ymmärrettävä, mutta todistetusti toimimaton strategia parempaan tulevaisuuteen.

Eilen aamulla kaadoin murot, mustikat , viherjauhon ja monet muut aamumössööni kuuluvat ainekset lattialle. Sitten löin pääni jääkaapin oveen, joka oli auki vaikka sen tietenkin pitäisi olla kiinni. Nettiyhteyteni reistaili ja jonotusmusiikki asiakaspalveluun tuntui kidutukselta siinä vaiheessa kun odotusta oli kestänyt ikuisuuden.

Ota yhteyttäinfo@namaste.fi www.valmennusmaailma.fi Tulosta sivu